Jääkiekkourani alku

Jääkiekkourani alku

Aloitin lätkän pelaamisen vasta noin kymmenvuotiaana. Tätä ennen pelailin aina talvisin kaverien kanssa koulun liikuntatunneilla ja kaupungin tekojäillä. Isäni on ollut nuoresta asti HIFK:n kannattaja. Kun kerroin isälleni, että haluan aloittaa jääkiekon harrastamisen, hän tietenkin vei minut heti HIFK:n junnujen harjoituksiin. Vaikka aloitin harjoittelun myöhään, kirin nopeasti muut kiinni. Rakastin jääkiekkoa. Rakkaus lajiin ei ole sammunut vieläkään. Se rakkaus roihahtaa minussa aina kun saan luistimet jalkaan ja mailan käteeni.

Ensimmäiset vuodet

Ensimmäiset vuodet olivat pääosin liikkumista koulun ja harjoitusten välillä. Kisakautena joukkue kävi viikonloppuisin peleissä. Muistan, kuinka jännää oli pelata niissä peleissä. Meillä oli aina ihan hirveän hauskaa harjoituksissa kavereiden kanssa. Isäni oli katsomassa katsomossa pelejä. Pelasin silloin laitahyökkääjänä HIFK:n joukkueessa ja kehityin aika hyvin. Sen aikainen valmentajani oli hirmu hauska ja hän osasi taitavasti neuvoa kaikki peliliikkeet. Me harjoittelimme paljon myös luistelua ja lyöntejä. Välistä meillä oli pelimatkoja muihin kaupunkeihin.

Kehitykseni junnuista divarijoukkueeseen

Junnuvuodet olivat rankkaa harjoittelua ja halusin päästä eteenpäin. Teini-iässä aloin treenata salilla jääkiekkoharjoitusten ulkopuolella. Olin kuullut, että kaikki ammattilaiset tekevät niin. Olin joukkueeni parhaita hyökkääjiä monena vuonna. Tein paljon maaleja ja syöttöjä niin että tehotilastoissa olin aina joukkueen kärkipäässä. Valitettavasti joukkueemme ei aina menestynyt hyvin, mutta uskoin lujasti että tulevaisuudessa tulen vielä pelaamaan isossa joukkueessa. C-, B- ja A-joukkueiden jälkeen sain vihdoin näyttää tilaisuuteni. Kuulin että kakkosdivarissa pelaava joukkue olisi kiinnostunut minusta.

Ja se oli totta! He olivat nähneet minun pelaavan ja tykänneet tyylistäni. Olin aggressiivinen ja nopea kentällä. Minulla oli ja on hyvä lämäri ja saisin kokeilla vuoden heidän joukkueessaan. Olin onnesta soikeana. Tässä olisi taas tilaisuus näyttää ja päästä uralla eteenpäin. Ensimmäisissä peleissä tein pari onnistunutta syöttöä, mutta pyrin aina olemaan aktiivinen kentällä. Ensimmäisessä kakkosdivarimaalissa onnistuin vasta neljännessä pelissäni. Se oli elämäni yksi parhaimmista hetkistä ja tekemäni maalin kiekko on minulla edelleen.

Matka divarissa jatkuu

Urani on jatkunut siitä lähtien kakkosdivarissa. Pelit jatkuvat sen etelälohkossa, jossa on joukkueeni lisäksi 8 joukkuetta. Divarissa pelilohkoja on kuusi ja joukkueita on yhteensä 55. Meidän joukkueen yhteishenki on tosi hyvä. Joukkueessa on paljon tosi lahjakkaita tyyppejä, joiden kanssa on ilo pelata. Meidän pelaaminen on kuitenkin vielä kaukana SM-liigan tasolta. En ole vielä päässyt loistamaan, mutta odotan tilaisuutta. Tässä blogissa minä olenkin jo aikaisemmin kertonut, että haaveeni on pelata joskus SM-liigassa HIFK:n paidassa.

Tulevaisuuden tavoitteet

Haluan joka vuosi parantaa peliäni, jotta joku ylemmän Suomi liigan joukkueista huomaisi minut. Olen vielä tarpeeksi nuori, että sieltä voin vielä nousta SM-liigaan, jos saan pelini kuntoon. Tähän tarvitaan hyvä valmentaja, joka osaisi ohjata minua parempaan. Käyn edelleen salilla treenien ohella ja lenkeillä joka aamu ennen töihin lähtöä. Katson paljon pelejä telkkarista ja joskus käyn edelleen HIFK:n peleissä jos aikataulut sopivat yhteen. En halua vielä menettää toivoa ammattilaisurasta, kovalla työllä kaikki on mahdollista.